Kultelan savesta tiiliä

Paikalliseen perinteeseen ja historiaan tutustuminen kuuluu myös taidekoululaisten ohjelmaan. Tämän lukuvuoden aloitimme Kultelan tiilitehtaalla, jossa löimme savesta tiiliä vanhaan tapaan.



Kultelan tiilitehtaan Anu Pura kertoi tiilitehtaan historiasta. Näimme kuinka kuiva savimaa muuttuu pehmeäksi savipötköksi = tiiliaihioksi, kun siihen sekoitetaan vettä ja puristetaan valssien läpi. Pyöreitä salaojaputkia oli käryillä kuivumassa ja odottamassa polttoa. Menimme sisään valtavan isoon uuniin, jossa tiilet poltettiin ennen vanhaan. Näimme puisia tiilien muotteja, joilla on tehty tiiliä Hämeen linnaan ja Kastelholman linnaan.

Essut eteen ja mäiskimään

Ensimmäinen työvaihe oli tiiliaihion mäiskiminen pöytää vasten, jotta siitä saadaan sopivan mallinen ja tiivis. Kura lensi ja oli hauskaa. Yllättävästi kaikilla löytyi  ”papua”  käsivarsista. Sitten saviklöntti mäjäytettiin puiseen tiilimuottiin, paineltiin kolot täyteen ja tasoitettiin pinta.

Mites mä tän nyt kuvioin?

Muotista tiilet irrotettiin ja siirrettiin laudoille koristeltaviksi. Tiilen pintaa kuvioitiin monenlaisilla työvälineillä: haarukalla, tikulla, kasvien lehdillä, sormilla, veitsen kärjellä. Tuikkukynttilöille voi myös painaa sopivan kolon.  Siihen on myös helppo kirjoittaa. Tärkeintä oli, että jokainen muisti laittaa oman nimensä. Anu Pura kertoi, että tiilien pitää antaa kuivua ainakin pari kuukautta. Viimeistään keväällä ne poltetaan.

Pastellitöitä Annen ohjauksessa

Sinä aikana, kun puolet porukasta löi tiiliä, muut olivat Turkulaisen Annen kanssa piirtämässä syksyn lehtiä ulkona Kultelan kesäkeittiössä. Meillä oli uskomaton säkä, koska saimme ehkä syksyn aurinkoisimman ja lämpimimmän päivän Kultelan retkellemme.