Kultelan savesta tiiliä

Paikalliseen perinteeseen ja historiaan tutustuminen kuuluu myös taidekoululaisten ohjelmaan. Tämän lukuvuoden aloitimme Kultelan tiilitehtaalla, jossa löimme savesta tiiliä vanhaan tapaan.



Kultelan tiilitehtaan Anu Pura kertoi tiilitehtaan historiasta. Näimme kuinka kuiva savimaa muuttuu pehmeäksi savipötköksi = tiiliaihioksi, kun siihen sekoitetaan vettä ja puristetaan valssien läpi. Pyöreitä salaojaputkia oli käryillä kuivumassa ja odottamassa polttoa. Menimme sisään valtavan isoon uuniin, jossa tiilet poltettiin ennen vanhaan. Näimme puisia tiilien muotteja, joilla on tehty tiiliä Hämeen linnaan ja Kastelholman linnaan.

Essut eteen ja mäiskimään

Ensimmäinen työvaihe oli tiiliaihion mäiskiminen pöytää vasten, jotta siitä saadaan sopivan mallinen ja tiivis. Kura lensi ja oli hauskaa. Yllättävästi kaikilla löytyi  ”papua”  käsivarsista. Sitten saviklöntti mäjäytettiin puiseen tiilimuottiin, paineltiin kolot täyteen ja tasoitettiin pinta.

Mites mä tän nyt kuvioin?

Muotista tiilet irrotettiin ja siirrettiin laudoille koristeltaviksi. Tiilen pintaa kuvioitiin monenlaisilla työvälineillä: haarukalla, tikulla, kasvien lehdillä, sormilla, veitsen kärjellä. Tuikkukynttilöille voi myös painaa sopivan kolon.  Siihen on myös helppo kirjoittaa. Tärkeintä oli, että jokainen muisti laittaa oman nimensä. Anu Pura kertoi, että tiilien pitää antaa kuivua ainakin pari kuukautta. Viimeistään keväällä ne poltetaan.

Pastellitöitä Annen ohjauksessa

Sinä aikana, kun puolet porukasta löi tiiliä, muut olivat Turkulaisen Annen kanssa piirtämässä syksyn lehtiä ulkona Kultelan kesäkeittiössä. Meillä oli uskomaton säkä, koska saimme ehkä syksyn aurinkoisimman ja lämpimimmän päivän Kultelan retkellemme.

Kädet savessa

Syyslukukauden lopuksi kysyin oppilailta, mistä syksyn aikana tehdystä työstä tai tekniikasta he ovat pitäneet ja mitä he haluaisivat tehdä keväällä. Villapuserosta tuunattujen lapasten ja jääskrapan hanskan tekeminen oli ollut monen mielestä mukavaa.
Kevään suosikiksi nousivat keramiikkatyöt ja myös hiilellä piirtäminen. Kummankin ryhmän oppilaat olivat jo edellisenä vuonna tehneet kupin tai lautasen ja myös eläimiä savesta.

Käärmeitä, pupuja, siilejä

Valmentavien ryhmässä teimme valkoisesta fimo–massasta pieniä eläimiä, jotka maalattiin seuraavalla kerralla oikeiden eläinten värisiksi. Uudet eläimet laitetaan muovisten eläinten tilalle syksyllä luonnonmateriaaleista tehtyyn maastoon.  Maasto ja sen eläimet ovatkin olleet koko talven lasten kiinnostuksen kohteena ja eläimet ovat siellä vaellelleet paikasta toiseen.

Oma profiili saveen
Neljännen vuoden taidekoululaisten tehtävänä on oman profiilin muotoileminen savesta. Apuvälineenä käytettiin piirtoheitintä. Pareittain piirrettiin paperille silhuetti, jonka piirtoheittimen valo heijasti. Koska ”päästä” tuli aika suuri, sitä pienennettiin kopiokoneella.

Seuraavaksi kaulittiin punasavesta laatta ja sen päälle asetettiin paperista leikattu profiili. Muotoilutikuilla oli helppo veistää savea pois kuvan ulkopuolelta ja näin saatiin profiili koholle.

Hiusten, silmien ja suun muotoilussa olikin sitten haastetta. ”Kuinka nää mun hiukset oikeesti menee? Onks tää silmä nyt oikeessa kohdassa? Pitääks korvan näkyä?” Taitavasti erilaisia muotoilupuikkoja käyttäen oppilaat saivat tasaisen laatan muuttumaan omaksi kuvakseen.
Makkarasta kasvot
Toisen vuoden oppilaat tekivät myös muotokuvan savesta. Savi kaulittiin isolla kaulimella laataksi. Tässä vaiheessa pienten voimat eivät ihan riittäneet ja tarvittiin opettajan lisävoimaa. Savimakkaran teko sujuikin jo helpommin. Nuudelihiukset olivat kovasti suosiossa ja niitä tehtiin muotoilupuikoilla. Lopuksi makkarat painettiin kevyesti kaulimalla kiinni savilaattaan.

Vaikka varsinaiset työt tuehtiin puolessatoista tunnissa, kuluu savitöiden valmistuksessa paljon aikaa. Jotta työt kestäisivät, ne pitää polttaa keramiikkauunissa 800-1000 asteessa. Ennen polttamista töiden annetaan kuivua ainakin pari viikkoa.  Raakapolton jälkeen työt lasitetaan ja poltetaan taas uudelleen.