Taidekoulu mukana Lasten kesäkekkereillä

LUKUVUODEN 2014-2015 TEEMA

Taidekoulun teemana tänä lukuvuonna on Wolfgang Amadeus Mozartin säveltämä Taikahuilu. 
Teemoja valittaessa on keskitytty löytämään lapsille ja nuorille soveltuva, monitahoisesti käsiteltävä sekä yleissivistävä klassikkoteos. Taikahuilu on fantasiakertomus hyvän ja pahan taistelusta sekä ihmisen henkisestä kasvusta. Tarinassa Tamino lähtee pelastamaan Yönkuningattaren tytärtä Paminoa. Apuna matkalla on sulosävelmiä soittava taikahuilu sekä lintuhahmo Papageno. He kohtaavat matkallansa vaarallisia seikkailuja ja hupaisia käänteitä. Teos on valmistunut 1700 -luvun lopulla ja sitä on verrattu tämän päivän Harry Potterin kaltaiseen fantasiatarinaan. Taidekoulu liittää opetussuunnitelman ja Taikahuilu -teeman yhteen ja lähtee ideoimaan ikäkaudelle soveltuvia, taianomaisia taideteoksia. Lukuvuoden teema huipentuu keväällä 2015 poikkitaiteelliseen avajaistapahtumaan, yhdessä Lounais-Hämeen musiikkiopiston ja yläkoulun 8 -luokan valinnaisryhmän oppilaiden kanssa.

https://www.youtube.com/watch?v=ehyJvEzAgSw

Näyttelymatka Ateneumin taidemuseoon.

Pääsin sunnuntaina 2.2. Taidekoulun lasten ja huoltajien siivellä  näyttelymatkalle Ateneumin taidemuseoon tutustumaan ensisijassa Järvien lumo -näyttelyyn.

Nutturapäinen pienikokoinen nainen ottaa pääasiassa alakouluikäisistä lapsista koostuvan ryhmämme tottuneesti haltuunsa. Hän on Ateneumin taidemuseon opas. Hän tietää, että lapset ovat Somero-opiston taidekoulun oppilaita, tulevia taiteilijoita ehkä itsekin.

Järven lumo -näyttelyyn on koottu Tuusulanjärven taiteilijayhteisön kuvataiteilijoiden teoksia. Mukana on Eero Järnefeltin, Pekka Halosen ja Venny Soldan-Brofeltin töitä.

Opas ohjaa meidät ensimmäiseksi saliin, jossa pääsemme näkemään taiteilijoiden itsestään ja perheistään tekemiä maalauksia ja piirustuksia.  Lapsille suunnatussa opastuksessa keskiöön nousevat taiteilijat ja heidän perheensä.

Opas kertoo, että Halosen perheessä oli kahdeksan lasta ja Järnefelteillä viisi.  Juhani Ahon ja Venni Soldan-Brofeldtin perheeseen kuului kolme poikaa.

Saamme kuulla ja nähdä, kuinka taiteilijoiden lapset toimivat usein malleina vanhemmilleen. Pekka Halonen maalasi mielellään alastomia lapsiaan ja opas kertoikin, etteivät lapset siitä oikein pitäneet. He olisivat mieluummin kiipeilleet puissa ja sukellelleet järvessä, kuin palelleet tuntikausia isänsä mallina.

Näyttelyssä oli myös useita Eero Järnefeltin maalauksia tyttäristään ja puolisostaan Saimista. Oppaan mukaan Järnefelt maalasi mielellään perhettään laiskottelemassa puutarhassa, kun taas Halosen työt kuvasivat usein ihmisiä työssä.

Venny Soldan-Brofeltillä ei ollut yhtään tyttöä. Voidakseen maalata myös tyttöjä, hän kasvatti nuorimmalle pojalleen Antille pitkät enkelinkiharat ja puki hänet mekkoon. Näyttelyssä olikin useita kuvia tytöltä näyttävästä Antista. Opas kertoi, että Anttia ei yhtään haitannut tyttönä esiintyminen. Hän saattoi poiketa jopa kyläkaupassa hame päällään.

Opas hoiti lapsiryhmän opastuksen ammattitaidolla. Hän esitti lapsille kysymyksiä teosten valo- ja värimaailmasta sekä arvuutteli mitä vuodenaikaa teoksissa elettiin. Lapset vastasivat kysymyksiin asiantuntevasti, ja varsinkin isommat lapset jaksoivat hyvin seurata opastusta.

Opastuksen jälkeen osa lapsista ehti vielä tutustua muihinkin avoinna oleviin näyttelyihin. Mielenkiintoinen tutustumiskohde oli myös taidekauppa, josta moni ostikin pieniä muistoja kotiin viemisiksi.

Lue lisää Järven lumo -näyttelystä: www.ateneum.fi

Taidekoulun Talvinäyttely Lamminniemessä 11.1.-7.3.2014. Lämpimästi tervetuloa katsomaan näyttelyä!

Täällä ollaan taas!!

On aika aloitella uusi lukuvuosi 2013-2014 ja uudet kujeet. Olen valinnut vuoden kantavaksi teemaksi Pikku Prinssin. Tämän klassikkosadun inspiroimana mm. siirrymme valmentavien kanssa prinssien ja prinsessojen maailmaan, kakkosten ja nelosten kanssa tutkimme rakenteita ja seikkailemme avaruudellisissa maisemissa ja kuutosten kanssa koemme elämyksiä kuvantulkinnassa. Luvassa siis mielikuvituksellisia taideteoksia.

Lämpimästi tervetuloa sekä uudet että jo tutut oppilaat!

Valmista tulee

Lukuvuosi on edennyt jo niin pitkälle, että seuraavana viikonloppuna on Taidekoulun kevätnäyttely Aholassa. Näyttelyn rakentamisessa ovat tänä vuonna mukana viidennen vuoden oppilaat.

Pönttötuolit valmistuvat
Tuolien valmistaminen olikin aika haastava urakka niin oppilaille kuin opettajallekin, mutta nyt kun muutama koeistunta on tehty, tuolit on havaittu ihan hyviksi niin istumiseen kuin säilyttämiseenkin.

 



Aurinkovärjäystä ilman aurinkoa
Istuinosan vaneri pehmustettiin ensin superlonilla ja dagronvanulle ja sen päälle tehtiin aurinkovärjäyksellä varsinainen verhoilukangas. Värjäyksen nimi on sikäli harhaanjohtava, että siinä ei tarvita aurinkoa. Tekniikka perustuu siihen, että kun kangas rypistetään ja jätetään kuivumaan tasolle. Kankaan kuivuessa väri pakenee harjakohtiin ja ne tulevat voimakkaamman värisiksi. Samalla tekniikalla saadaan myös aikaiseksi selvärajaisia kuvioita, kun värjätylle kankaalle asetetaan esimerkiksi softiksesta leikattuja kuvioita tai vaikka kirjaimia. Silloin väri pakenee kuvioiden alta ja ne kohdat tulevat vaaleammaksi.

Puuosat käsiteltiin Osmo color vahalla joko kirsikan tai eebenpuun väriseksi.

Korut telineeseen
Kolmannen vuoden oppilaat tekivät teknisentyön osuudessa telineen, johon voi ripustaa koruja tai vaikka avaimia. Korutelineelle onkin tarvetta, koska jo syksyllä alettiin virkata sormivirkkauksella helmiä.

Poppanaa kutomaan

Taidekoulun vitoskurssilaisten ensimmäisenä tehtävänä syksyllä oli poppanaliinan suunnittelu. Luonnoksia tehtiin adjektiivien pohjalta: Minkälainen olisi värikäs, rauhallinen tai moderni liina. Sitten tutustuttiin materiaaliin, valittiin luonnos ja tehtiin tarkennettu malli, johon merkittiin raitojen leveydet.

Poppanaliinoja varten rakennettiin yksi loimi ja arvotussa järjestyksessä oppilaat ovat kutonut oman liinansa. Kutomiseen onkin sitten mennyt melkein koko talvi. Kahden oppitunnin aikana ei liinaa saa valmiiksi vaan kutomassa käytiin myös, kun muilla taidekoululaisilla on ollut tunteja.
 

Nyt poppanat on otettu pois puista ja on viimeistelyn aika. Loimilangat solmittiin ensin kankurinsolmulla, niiden päälle tehtiin hevosenhäntäsolmut ja lopuksi tasattiin hapsut. Oppilaat olivat niin taitavia, että yhtään loimilankaa ei mennyt poikki, joten niitä ei tarvinnut korjata.

Solmimisen jälkeen liinat vielä höyrytettiin kostean silitysliinan läpi.

Kenkäprojekti edistyy

Uusi vuosi uudet tehtävät

Kumpikin vanhempien taidekoululaisten ryhmä osallistuu tänä vuonna tekniseen työhön. TPO 5 aloittaa tiistaina Anne Kalinin ohjauksessa ja he tekevät pönttötuolin. Tuolin sisällä voi säilyttää kaikenlaista vaikka käsitöitä tai muita aarteita. Sen päällä voi myös istua. Tuolin kansi verhoillaan myöhemmin keväällä kankaanpainantatyöllä.

Tästä se lähtee pönttötuolin teko.

Hiihtoloman jälkeen on TPO 3 vuoro. Se, mitä he tekevät, olkoon vielä salaisuus

Kengät sanoo kop, kop, kop

Syksyllä aloittanut TPO 1:llä on meneillään kenkäprojekti.

Ekaksi tutustuimme kengän pohjissa oleviin mielenkiintoisiin kuvioihin. Käytimme frottage- tekniikkaa, jossa kynällä hankaamalla saadaan kuviot näkyviin. Sen jälkeen ne jäljennettiin raaputtamalla toiseen paperiin, joka oli ensin kuvioitu värikkääksi öljyväriliiduilla ja peitetty mustalla akryylivärillä.

Seuraavalla kerralla olikin pohdinnassa, että kuinka paljon erilaisia kenkiä on olemassa - lenkkareita, tennareita, avokkaita, korkkareita, varvastossuja, sandaaleja, saappaita jne. Oppilaat saivat tehtäväksi suunnitella ihan omat mielikuvitukselliset kengät. Ne ovat nyt esillä Jukolan näyteikkunassa.
Ikkunassa on myös syksyllä akryyliväreillä tehtyjä perspektiiviharjoituksia.

 

Jouluaihe inspiroi

Mitä olisi joulu ilman tonttuja?

Ja varsinkaan ilman lapsen askartelemia tonttuja.

Tässä taidekoulun nuorimpien tonttukavalkadi.

 

 

Somerniemen kuviskerhossa tonttuiltiin myös.

 

 

Tarpeellisia asioita jouluna ovat myös tulitikut.

Tikkuaskit päällystettiin piirroksilla. Koska pientä, tarkkaa ja moni-ilmeistä on vaikea piirtää, tuli kopiokone avuksi. Iso piirros näyttää hurmaavalta miniatyyri koossa.

 

Kasvokuvia

Nämä kuvat ovat Taidekoulun nuorimpien tekemiä kolmiulotteisia kasvokuvia, joissa on käytetty erilaisia materiaaleja. Työt ovat parhaillaan esillä Jukolan taideopetustilan näyteikkunassa.

Paperisilppurin jätteestä saatiin hienot hiukset ja kaakelilaatan osat sopivat niin suuksi kuin nenäksikin.
Minkäänlaista pyrkimystä ei ollut omannäköisen kuvan tekemiseen. Opiskeltiin hiukan vain kasvojen mittasuhteita.

Kultelan savesta tiiliä

Paikalliseen perinteeseen ja historiaan tutustuminen kuuluu myös taidekoululaisten ohjelmaan. Tämän lukuvuoden aloitimme Kultelan tiilitehtaalla, jossa löimme savesta tiiliä vanhaan tapaan.



Kultelan tiilitehtaan Anu Pura kertoi tiilitehtaan historiasta. Näimme kuinka kuiva savimaa muuttuu pehmeäksi savipötköksi = tiiliaihioksi, kun siihen sekoitetaan vettä ja puristetaan valssien läpi. Pyöreitä salaojaputkia oli käryillä kuivumassa ja odottamassa polttoa. Menimme sisään valtavan isoon uuniin, jossa tiilet poltettiin ennen vanhaan. Näimme puisia tiilien muotteja, joilla on tehty tiiliä Hämeen linnaan ja Kastelholman linnaan.

Essut eteen ja mäiskimään

Ensimmäinen työvaihe oli tiiliaihion mäiskiminen pöytää vasten, jotta siitä saadaan sopivan mallinen ja tiivis. Kura lensi ja oli hauskaa. Yllättävästi kaikilla löytyi  ”papua”  käsivarsista. Sitten saviklöntti mäjäytettiin puiseen tiilimuottiin, paineltiin kolot täyteen ja tasoitettiin pinta.

Mites mä tän nyt kuvioin?

Muotista tiilet irrotettiin ja siirrettiin laudoille koristeltaviksi. Tiilen pintaa kuvioitiin monenlaisilla työvälineillä: haarukalla, tikulla, kasvien lehdillä, sormilla, veitsen kärjellä. Tuikkukynttilöille voi myös painaa sopivan kolon.  Siihen on myös helppo kirjoittaa. Tärkeintä oli, että jokainen muisti laittaa oman nimensä. Anu Pura kertoi, että tiilien pitää antaa kuivua ainakin pari kuukautta. Viimeistään keväällä ne poltetaan.

Pastellitöitä Annen ohjauksessa

Sinä aikana, kun puolet porukasta löi tiiliä, muut olivat Turkulaisen Annen kanssa piirtämässä syksyn lehtiä ulkona Kultelan kesäkeittiössä. Meillä oli uskomaton säkä, koska saimme ehkä syksyn aurinkoisimman ja lämpimimmän päivän Kultelan retkellemme.

Taideretki Helsinkiin

Taidekoululaiset ja Someron kuviskerholaiset tekivät taideretken Helsinkiin lauantaina 21.4. Tutustumiskohteina olivat Lelun lumo –näyttely tennispalatsissa ja Carl Larssonin näyttely Ateneumissa.Satoja leluja

”Leikki on välttämätöntä: kulttuurin elinvoimaisuus on kiinni leikistä. ”( Lainaus näyttelylehdestä.)

Lelun lumo -näyttelyssä Helsingin taidemuseossa on esillä yli 800 leikkikalua, joista vanhimmat ovat monta sataa vuotta vanhoja. Kaikilla lapsilla ei ennen vanhaan ollut mahdollisuutta saada omia leluja. Niillä leikkivät vain rikkaiden ja ylhäisön lapset. Näyttelyssä oli esimerkiksi esillä sotilasleluja, joilla tulevaa kuningasta valmennettiin hallitsijan tehtäviin.

Useat lelut olivat hienoa käsityötä ja niiden valmistaminen on vienyt paljon aikaa. On vaikea kuvitella niitä lasten käsittelyyn. Kovin rajuja leikkejä niillä tuskin on leikitty. Puiset ammatteja esittävät nuket olivat pikkutarkasti tehtyjä ja kuvasivat hyvin vanhan ajan työtehtäviä ja pukeutumista.

Sinistä ja punaista

Näyttelyssä oli esillä kaksi taulua, joissa toisessa oli erään perheen tytön lelut ja toisessa pojan lelut. Tytöllä oli huomattavasti enemmän leluja kuin pojalla ja ne olivat vaaleanpunaisia ja pojan lelut taas olivat sinisiä.

Muoviteollisuuden kehittyessä lelujen valmistus lisääntyi huimasti 60- ja 70-luvulle tultaessa. Barbi-nuket edustavat ihan uudenlaista lelumaailmaa. Ne muistuttivat aikuisia ja leikitkin muuttuivat erilaisiksi. Näyttelyn vanhat robottilelut näyttivät kovin alkeellisilta verrattuna nykyajan usein elokuvamaailmaan perustuviin hahmoihin.

Ennen vanhaan”lempinukke” oli joka lapselle itsestään selvyys. Kysyin kerran oppilailta, onko heillä ”lempinukkea” ja mikä sen nimi on. Yllätyksekseni kukaan ei osannut nimetä sellaista.

Tuo hella ei taida toimia sähköllä.

Larssonin lempeä, hempeä maailma

”Kuinka monta lasta on veneessä? kysyi Ateneumin opas lapsilta, kun esitteli Carl Larssonin akvarellityötä. Lapsia oli seitsemän eli juuri niin monta kuin Larssonilla oli. ”Saako veneessä seistä?” oli seuraava kysymys. Carl Larsson tykkäsi maalata vesiväreillä, koska niillä sai valoisia ja kuultavia tauluja.

Hän maalasi ihmiset ja huoneiden sisustukset pikkutarkasta ja idyllisesti. Monet hakevat niistä edelleen ideoita oman kotinsa sisustamiseen.

Ruotsalaiselämää

Valtavien öljyväreillä maalattujen taulujen edessä tutustuimme 1800-luvun ruotsalaiseen elämään ja joulun viettoon. Vanhemmat ihmiset olivat pukeutuneet taalainmaan kansallispukuihin, jotka muistuttavat meidän karjalaisia kansallispukuja. Muu väki oli myös pukeutunut parhaimpiinsa. Joulupöytä oli täynnä herkkuja ja niitä tarjoiltiin ensiksi suvun vanhimmille.

Taulusta löytynyt taiteilija ei paljoa välittänyt pöydän antimista. Hän katseli ikkunasta ulos ja oli ehkä harmissaan, kun hänen työtilansa oli otettu juhlapaikaksi. Tauluun oli maalattu myös Maria ja Jeesus -lapsi, joita ympyröi sädekehä.

 Vanhanajan vaatteita

"Minkä mekon näistä laittaisinkaan päälleni?

Museoon oli rakennettu Larssonin maalauksiin perustuva ”koti”, jossa sai kosketella, valokuvata, leikkiä ja myös pukeutua vanhoihin vaatteisiin. Hatut, esiliinat ja mekot kiinnostivat kaikenikäisiä. Roolileikit ovat edelleen hyvin suosittuja.

Helsingin reissu sujui hyvin ja siitä riittää piirrettävää ja maalattavaa myös ensitalveksi. Rautatientorilta saadut ilmapallot olivat lapsille iloinen ylläri.  Raxin pizzoilla, tacoilla, salaateilla ja jäätelöllä saatiin energiaa päivän museokierrokseen.  

Halosen "Huviretki"

Aiheena ihminen ja pukeutuminen

Lukuvuoden aikana taidekoulun kaikissa ryhmissä on lähestytty vuoden teemaa ”Iloa iholla” tekemällä monenlaisia töitä, jotka liittyvät ihmiseen, vaateisiin ja pukeutumiseen.

Nuorimmat aloittivat syksyllä jäljentämällä omat kätensä paperille. Myöhemmin he piirsivät iloisia ja surullisia ilmeitä sormilla painettuihin väripisteisiin. Kakkosvuoden ryhmä maalasi mielipuseronsa oikeankokoisena ja ripusti ne pyykkinarulle kuivumaan. Neljännen vuoden ryhmä piirsi hattuja ja teki ideataulun puserosta, joka sitten toteutettiin piirtämällä ja maalaamalla käyttäen myös frontage-tekniikkaa.

Yhteisiäkin teemoja on ollut. Vanhempien ryhmät ovat tehneet piirtämisharjoituksia käsistä ja kasvoista. Erilaisia laukkuja piirrettiin myös ja se olikin vaikeaa saada sormet taipumaan oikein laukun sangan ympärille.   

Taidekuvaa jäljentämään

Valitsin Pekka Halosen Huviretki maalauksen jäljentämistyön kohteeksi, koska siinä on paljon eri-ikäisiä ihmisiä tapahtumarikkaassa ja tunnelmallisessa hetkessä.

Työ aloitettiin tutustumalla maalaukseen ja valitsemalla ihmisryhmät, jotka sitten jäljennettiin lyijykynälle maalausalustalle. Vanhemmat tekivät työn akryyliväreillä valmiille maalauspohjalle ja nuoremmat käyttivät akvarellipaperia vesiväreillä toteutettavassa työssä.

Oppilaiden luonteet tulivat voimakkaasti esille työskentelyn yhteydessä. Toinen piirsi lyijykynäluonnoksen ”sinnepäin” ja toinen teki tämän saman vaiheen pikkutarkasti ja ajan kanssa.

Maalaustelineen ääressä

Ennenkin olen huomannut, että maalaustelineillä on ”rauhoittava” vaikutus. Omaan työhönsä ja värien sekoittamiseen keskittyneet oppilaat saattoivat olla pitkiä aikoja hiiren hiljaa.

 

Akryyliväreillä maalaus on toisaalta helppoa siinä suhteessa, että edellisen värin päälle voidaan aina maalata uusi väri. Vesivärityössä korjaaminen harvemmin onnistuu.

Taidemaalari Pekka Halosen Huviretki (1907) tilattiin taiteilijalta aikoinaan helsinkiläisen kansakoulun voimistelu- ja juhlasaliin. Sommitelman lyyrinen tunnelma tuo mieleen lapsuuden ikuisesti lämpimän kesän. Maalaus on nykyään Helsingin kaupungintalon ala-aulan toisen suuren seinän kiintopisteenä.

Vedenalaista elämää

Erakkorapu etsii kotia -satu  viritti oppilaat vedenalaisen elämän kuvaamiseen. Mielikuvitus alkoi laukata ja sadussa esiintyneet kalat, kotilot, tähdet, vuokot, hevoset ja korallit alkoivat piirtyä paperille mustilla tusseilla.

Käytettävänä oli eripaksuisia ja erimuotoisilla kärjillä olevia tusseja. Ohuella pyöreällä tussilla piirrettiin ensin muotoa ja sitten jatkettiin paksummilla tusseilla. Erilaiset viivoitukset, pisteet, pallot ja ruudutukset elävöittivät niin kalat kuin merenneidotkin. Työhön keskittymistä oli mukava seurata eikä kukaan kaivannut lyijykynällä luonnostelua.

Seinällinen vedeneläimiä.

Painokankaaksi

Vedenlaista elämää -tussitöillä osallistutaan Tasapainon, Suomen lasten ja nuorten kuvataidekoulujen liitto ry:n sekä Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry:n järjestämään suunnittelukilpailuun. Taidekoulut voivat osallistua kilpailuun maksimissaan kymmenellä piirustuksella. Oppilaat äänestävät itse siitä, mitkä työt lähetetään kilpailuun.

 Suunnittelukilpailun raati valitsee ainakin yhden kuvan painettavaan tekstiilikuosiin jokaisesta taidekoulusta. Painetusta kankaasta valmistetaan mm. pussilakanasettejä ja sadeviittoja. Myös yksittäisiä t-paitaprinttejä voidaan tehdä kilpailutöistä.

Äänestysliput ovat jo valmiina.

Kädet savessa

Syyslukukauden lopuksi kysyin oppilailta, mistä syksyn aikana tehdystä työstä tai tekniikasta he ovat pitäneet ja mitä he haluaisivat tehdä keväällä. Villapuserosta tuunattujen lapasten ja jääskrapan hanskan tekeminen oli ollut monen mielestä mukavaa.
Kevään suosikiksi nousivat keramiikkatyöt ja myös hiilellä piirtäminen. Kummankin ryhmän oppilaat olivat jo edellisenä vuonna tehneet kupin tai lautasen ja myös eläimiä savesta.

Käärmeitä, pupuja, siilejä

Valmentavien ryhmässä teimme valkoisesta fimo–massasta pieniä eläimiä, jotka maalattiin seuraavalla kerralla oikeiden eläinten värisiksi. Uudet eläimet laitetaan muovisten eläinten tilalle syksyllä luonnonmateriaaleista tehtyyn maastoon.  Maasto ja sen eläimet ovatkin olleet koko talven lasten kiinnostuksen kohteena ja eläimet ovat siellä vaellelleet paikasta toiseen.

Oma profiili saveen
Neljännen vuoden taidekoululaisten tehtävänä on oman profiilin muotoileminen savesta. Apuvälineenä käytettiin piirtoheitintä. Pareittain piirrettiin paperille silhuetti, jonka piirtoheittimen valo heijasti. Koska ”päästä” tuli aika suuri, sitä pienennettiin kopiokoneella.

Seuraavaksi kaulittiin punasavesta laatta ja sen päälle asetettiin paperista leikattu profiili. Muotoilutikuilla oli helppo veistää savea pois kuvan ulkopuolelta ja näin saatiin profiili koholle.

Hiusten, silmien ja suun muotoilussa olikin sitten haastetta. ”Kuinka nää mun hiukset oikeesti menee? Onks tää silmä nyt oikeessa kohdassa? Pitääks korvan näkyä?” Taitavasti erilaisia muotoilupuikkoja käyttäen oppilaat saivat tasaisen laatan muuttumaan omaksi kuvakseen.
Makkarasta kasvot
Toisen vuoden oppilaat tekivät myös muotokuvan savesta. Savi kaulittiin isolla kaulimella laataksi. Tässä vaiheessa pienten voimat eivät ihan riittäneet ja tarvittiin opettajan lisävoimaa. Savimakkaran teko sujuikin jo helpommin. Nuudelihiukset olivat kovasti suosiossa ja niitä tehtiin muotoilupuikoilla. Lopuksi makkarat painettiin kevyesti kaulimalla kiinni savilaattaan.

Vaikka varsinaiset työt tuehtiin puolessatoista tunnissa, kuluu savitöiden valmistuksessa paljon aikaa. Jotta työt kestäisivät, ne pitää polttaa keramiikkauunissa 800-1000 asteessa. Ennen polttamista töiden annetaan kuivua ainakin pari viikkoa.  Raakapolton jälkeen työt lasitetaan ja poltetaan taas uudelleen.

Värejä ja muotoja

Värit ja värioppi on ehtymätön aihe kuvataiteen maailmassa. Valon määrä vaikuttaa siihen, miten näemme värit. Eri vuorokauden- ja vuodenaikana sama väri voi näyttää ihan erilaiselta.

Mitä väri sitten on? Nykysuomen sanakirja määrittää värin seuraavasti: Esineestä, aineesta tms. säteilevän tai heijastuvan valon aallonpituudesta riippuva näköaistimuksena havaittava ominaisuus.

Puhutaan, että taiteilijoilla on oma paletti. Se tarkoittaa sitä, että he käyttävät töissään samoja tai saman sävyisiä värejä. Niistä voidaan tunnistaa, kuka taulun on maalannut ja jopa milloin taiteilija on sen tehnyt. Taiteilijan väripaletti voi myös muuttua iän mukana.

Hyvä esimerkki tunnistettavasta taiteilijasta värin perusteella on Helena Schjerfbeck, joka käytti töissään tiettyä punaista.

Lämpimiä ja kylmiä värejä

Taidekoululaiset harjoittelivat lämpimien ja kylmien värien tunnistamista ja sekoittamista. Pohdittiin myös sitä, että minkälaiset muodot voisivat kuvata näitä värejä.

Lämpimistä väreistä mieleen tuli aurinko ja sen pyöreä muoto. Paperille piirrettiin yhtenäistä pyöreää muotoa ja viivojen väliin jäävät alueet maalattiin keltaisen, oranssin ja punaisen eri sävyillä.

Kylmiä värejä varten piirrettiin kulmikkaita muotoja yhtenäisellä viivalla. Kylmä sininen löytyykin valmiina värinapeista, mutta violetin ja vihreän sekoittamista varten kokoonnuttiin tutkimaan luokassa olevaa väriympyrää.

Nuoremmat taidekoululaiset tekivät työn vesiväreillä valkoiselle paperille ja vanhempien ryhmä peiteväreillä mustalle paperille. Maalattavat alueet olivat erikokoisia ja niissä olikin hyvä harjoitella eri paksuisten ja muotoisten siveltimien käyttöä. Veden käytössä ja siinä missä järjestyksessä alueita maalaa, piti myös olla tarkkana, jotta värialueet eivät sekoittuisi.

Tupsuja Talvikekkereillä

 
Kansalaisopiston Taidekoulu osallistuu Kiiruun koululla järjestettävään Talvikekkerit -lastentapahtumaan lauantaina 21.1.2012 opettamalla lankatupsujen tekoa.

Peppi Pitkätossu teeman mukaan nimetyssä Annikan Tupsupajassa tehdään villalangasta erikokoisia tupsuja tupsuntekokoneella. Pienimmät tupsut ovat halkaisijaltaan pari senttiä ja isommat noin kahdeksan senttiä. Monen värisiä lankoja on saatu lahjoituksena yläkoulun siivotessa käsityöluokan varastoja.

Taidekoulun Hannele-opettaja vastaa pajan toiminnasta ja häneltä saa lisätietoja taiteen perusopetusta antavasta koulusta ja syksyllä alkavasta ja jatkavista ryhmistä. Apuohjaajiksi on tulossa muutama taidekoulun oppilas. Heiltä voi myös kysellä siitä, mitä taidekoulussa tehdään.

Tontut toivottavat Hauskaa Joulua!

Taidekoulun nuorimmat valmistivat tonttutaulut päreen päällee. Päre maalattiin vesiväreillä mieleisen väriseksi. Punaisesta  huovutusvillasta neulahuovutettiin tonttulakki. Silmiksi liimattiin tervalepän kävyt ja kulkuseksi aito kulkunen = pellavan kulkunen eli siemenkota.

Taidenäyttelyssä

Tutustuminen taidenäyttelyihin kuuluu myös taidekoulun ohjelmaan. Tällä kertaa ei tarvinnut lähteä merta edemmäs kalaan vaan kävimme Kiiruun talolla katsomassa Pekka Leppälän maalauksia.

Melkein kaikki työt oli tehty vesiväritekniikalla. Taiteilijan muusa esitteli meille taulut ja lapset tunnistivat lintuja. Ihastelimme sudenkorennon vesipisaroita ja hevosen harjajouhia vastavalossa. Näimme myös miten ohuella siveltimellä työt on tehty. Ohuin sivellin oli kolmen nollan numeroinen.

Jokainen sai myös valita mieleisensä taulun ja kertoa miksi tykkää juuri siitä maalauksesta. Surusilmäinen koira oli monen tytön suosikki. Hevostaulu toi mieleen tutun hevosen ja linnun poikasen untuvainen olemus oli hellyyttävä.