INFOTAULU

Tervetuloa aloittamaan Taidekoulun lukuvuotta 2020-2021!

Taidekoulun kokoontumisajat ja ryhmien tarkemmat tavoitteet löytyvät osoitteesta: www.somero-opisto.fi/kasvatus-ja-koulutus/somero-opisto/taidekoulu


tiistai 24. huhtikuuta 2012

Taideretki Helsinkiin

Taidekoululaiset ja Someron kuviskerholaiset tekivät taideretken Helsinkiin lauantaina 21.4. Tutustumiskohteina olivat Lelun lumo –näyttely tennispalatsissa ja Carl Larssonin näyttely Ateneumissa.Satoja leluja

”Leikki on välttämätöntä: kulttuurin elinvoimaisuus on kiinni leikistä. ”( Lainaus näyttelylehdestä.)

Lelun lumo -näyttelyssä Helsingin taidemuseossa on esillä yli 800 leikkikalua, joista vanhimmat ovat monta sataa vuotta vanhoja. Kaikilla lapsilla ei ennen vanhaan ollut mahdollisuutta saada omia leluja. Niillä leikkivät vain rikkaiden ja ylhäisön lapset. Näyttelyssä oli esimerkiksi esillä sotilasleluja, joilla tulevaa kuningasta valmennettiin hallitsijan tehtäviin.

Useat lelut olivat hienoa käsityötä ja niiden valmistaminen on vienyt paljon aikaa. On vaikea kuvitella niitä lasten käsittelyyn. Kovin rajuja leikkejä niillä tuskin on leikitty. Puiset ammatteja esittävät nuket olivat pikkutarkasti tehtyjä ja kuvasivat hyvin vanhan ajan työtehtäviä ja pukeutumista.

Sinistä ja punaista

Näyttelyssä oli esillä kaksi taulua, joissa toisessa oli erään perheen tytön lelut ja toisessa pojan lelut. Tytöllä oli huomattavasti enemmän leluja kuin pojalla ja ne olivat vaaleanpunaisia ja pojan lelut taas olivat sinisiä.

Muoviteollisuuden kehittyessä lelujen valmistus lisääntyi huimasti 60- ja 70-luvulle tultaessa. Barbi-nuket edustavat ihan uudenlaista lelumaailmaa. Ne muistuttivat aikuisia ja leikitkin muuttuivat erilaisiksi. Näyttelyn vanhat robottilelut näyttivät kovin alkeellisilta verrattuna nykyajan usein elokuvamaailmaan perustuviin hahmoihin.

Ennen vanhaan”lempinukke” oli joka lapselle itsestään selvyys. Kysyin kerran oppilailta, onko heillä ”lempinukkea” ja mikä sen nimi on. Yllätyksekseni kukaan ei osannut nimetä sellaista.
Tuo hella ei taida toimia sähköllä.
Larssonin lempeä, hempeä maailma

”Kuinka monta lasta on veneessä? kysyi Ateneumin opas lapsilta, kun esitteli Carl Larssonin akvarellityötä. Lapsia oli seitsemän eli juuri niin monta kuin Larssonilla oli. ”Saako veneessä seistä?” oli seuraava kysymys. Carl Larsson tykkäsi maalata vesiväreillä, koska niillä sai valoisia ja kuultavia tauluja.

Hän maalasi ihmiset ja huoneiden sisustukset pikkutarkasta ja idyllisesti. Monet hakevat niistä edelleen ideoita oman kotinsa sisustamiseen.

Ruotsalaiselämää

Valtavien öljyväreillä maalattujen taulujen edessä tutustuimme 1800-luvun ruotsalaiseen elämään ja joulun viettoon. Vanhemmat ihmiset olivat pukeutuneet taalainmaan kansallispukuihin, jotka muistuttavat meidän karjalaisia kansallispukuja. Muu väki oli myös pukeutunut parhaimpiinsa. Joulupöytä oli täynnä herkkuja ja niitä tarjoiltiin ensiksi suvun vanhimmille.

Taulusta löytynyt taiteilija ei paljoa välittänyt pöydän antimista. Hän katseli ikkunasta ulos ja oli ehkä harmissaan, kun hänen työtilansa oli otettu juhlapaikaksi. Tauluun oli maalattu myös Maria ja Jeesus -lapsi, joita ympyröi sädekehä.

 Vanhanajan vaatteita

"Minkä mekon näistä laittaisinkaan päälleni?
Museoon oli rakennettu Larssonin maalauksiin perustuva ”koti”, jossa sai kosketella, valokuvata, leikkiä ja myös pukeutua vanhoihin vaatteisiin. Hatut, esiliinat ja mekot kiinnostivat kaikenikäisiä. Roolileikit ovat edelleen hyvin suosittuja.
Helsingin reissu sujui hyvin ja siitä riittää piirrettävää ja maalattavaa myös ensitalveksi. Rautatientorilta saadut ilmapallot olivat lapsille iloinen ylläri.  Raxin pizzoilla, tacoilla, salaateilla ja jäätelöllä saatiin energiaa päivän museokierrokseen.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti